Kerronpa tässä, miten koko kissailuhomma lähti käyntiin.

 

Joskus jo vuosia sitten, kun minulla oli vielä koira, haaveilin elegantista ja ylväästä Siamilaisesta. Soittelin eri kasvattajia läpi, muttei sopivaa kissaa, tai kasvattajaa löytynyt. Ajatus jäi sitten hautumaan moneksi vuodeksi. Koirasta aika jätti 7.3.2005 ja aikani siinä elettyäni päätin, että nyt on vihdoin mahdollisuus ottaa kissa, eli tietenkin sitten suoraan kaksi. Pitäähän heillä olla toisistaan seuraa töissä ollessani. Olin myös yrittänyt parhaani mukaan perehtyä tarinoihin Siamilaisten luonteesta, joten kaikki viittasi siihen, että kaksi kissaa on oltava. Enhän halunnut ehdoin tahdoin luovuttaa asuntoani silputtavaksi kissan seuran kaipuussa! =)

 

Toukokuussa -07 otin yhteyttä jälleen useampaan kasvattajaan ja taas alkoi tuntua, ettei sopivaa kissaa löydy. Otin yhteyttä SAJAM ´in silloiseen pentuvälittäjään Marika Grönmaniin. Hän aloin puhumaan minulle sijoitukseen tarjottavasta pennustaan... Kiinnostuin kovasti, vaikka olinkin ajatellut, että kasvattaja voisi asua lähempänäkin! Sitten alkoi kaverikissan etsintä. Monien vaiheiden jälkeen kuulin Balineesi Taisirin Stellasta, joka etsi uutta kotia. Stellan silloisessa kodissa oli toinen kissa, Siamilainen, jonka kanssa reviiri oli käynyt turhan ahtaaksi. Kissat olivat jo ottaneet yhteen, eikä niitä voinut pitää enää samassa paikassa. Katselin Stellan kuvia netistä ja päätin antaa hänelle kodin ja leppoisat eläkepäivät. Stella on näyttelyt kiertänyt ja jatkanut sukuaan.

 

Tässä kuva, jonka ensimmäisenä näin Varmasta:

1267144.jpg

(kuva Marika Grönmanin kotisivuilta, en tiedä kuvaajaa...)

No sitten vain auton keula kohti Poria. Olin ajatellut, että kissan nimen pitäisi olla joku hieno Itämainen, rotua kuvastava. Varma käveli niin itsevarmasti suoraan mansikkakakkuuni ja sen jälkeen sijoitussopimuspapereiden päälle, että Varma hänen nimekseen jäi. Hän on muulloinkin osoittautunut nimensä veroiseksi, sekä vauhdin, että itsevarmuuden osalta!

 

Paluumatkalla Stella pakattiin autoon paikallisen Prisman parkkipaikalla... Näinhän ei sitten kissaa koskaan hankita, ettäs tiedätte! ;D Marju kuitenkin luotti minuun, olihan Marika jo päättänyt minulle kissansa luovuttaa.

Siitä sitten alkoi kotiutuminen. Viikon verran Stella asusteli omissa oloissaan saunassa ja sängyn alla. Varma ei tehnyt omalta osaltaan tutustumista helpoksi. Stellalla oli huonoja kokemuksia Siamilaisesta ja hän saattoi yhdistää Varman ulkonäön entiseen elämään. Varma yritti pyytää Stellaa leikkimään hyppäämällä metrien loikalla suoraan Stellan niskaan heti, kun se astui jalallaan kylppäristä ulos. Pikkuhiljaa Stella hyväksyi uuden kodin ja alkoi elää meidän kanssa. Nykyisin kaverukset ovat ihan erottamattomia!

Tässä kuvia ensimmäiseltä viikolta:

1267176.jpg

Tässä syödään ensimmäistä kertaa samaan aikaan:

1267195.jpg

 

Stella osoittautui oikein mukavaksi ja herkäksi kissaksi. Hän on todella hellyyden kipeä, vaikkei sylikissa olekaan. Hän haluaa kuitenkin olla lähellä ja tulee itse aina viereen tai jalkopäähän. Mukavaa, kun nuo ovat niin eri luonteisia!!