Kollipoika tuli meille kylään keskiviikkona... Sitä alkoikin aikamoinen hämmentäminen!

Nuoripari kyräili ja tuijotti toisiaan suuren ihmetyksen vallassa. Varma ihmetteli, että "tuotako mä oon huutanut monta päivää ja nyt se sit tuli" Aluksi lähempi kontakti ei oikein sujunut:

Tässä ehkä näkee, miten suuri koko ero heillä on.

 

Ali kävi tutustumassa paikkoihin ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen hän oli kuin kotonaan. Stella parka oli ihan kauhuissaan. Se linnoittautui saunaan, eikä juurikaan suostunut sieltä tulemaan pois. Yöllä se kuitenkin aina hiipi sänkyyn nukkumaan. Se on niin hellyyden kipeä, ettei voinut olla yksin. Loppujen lopuksi Stellalla taisi pyöriä Siamilaiset silmissä, kun se sähisi ja murisi Varmallekin, kun Varma lähestyi. Liekö olisi Varma tuoksunut kollilta myös...

Komea ukko.

Akvaariossa riitti ihmeteltävää...

Ja Varma katseli kiipeilypuun päältä korkeuksista kollia...

Aamulla klo 05 nuoripari teki sitten ensimmäisen lähestymisen ja sen jälkeen puolitoista vuorokautta temmellys jatkui lähes tauotta. Perjantaina kolli oli jo ihan lopen uupunut, vaikka Varma olisikin vielä ollut myötämielinen, ne vain lepäilivät ja leikkivät yhdessä.

Tämä on ihan leikkiä...

Ystäväni Tiina kävi kameransa kanssa ja sai kollista tällaisen otoksen:

Kolli lähti tänään kotiin ja meille palasi rauha... Rouva Rakkaus, eli Stella on kulkenut perässäni palvovin katsein kiitollisena siitä, ettei kolli jäänyt meille asumaan.

Neiti Hellyys on nyt siis Rouva Hellyys... Yritin hänelle ehdottaa, jos nyt alettaisiin käyttäytyä mahdollisen äidin tapaan, seesteisen rauhallisesti... Mutta ei!! Meno jatkuu entiseen malliin! Saa nähdä jos nyt tärppäsi, milloin Rouva alkaa muistuttamaan tikkupullaa ja rauhoittuuko meno sittenkään!!