Meilläpä asuu hirmuinen peittomörkö... Se tulee esille vain iltaisin, kun olemme menossa nukkumaan. Juuri, kun Varma ei muka huomaa, alkaa peiton alla mönkimään ja kömpimään joku ihan ihmeellinen mylläkkä. Sen kimppuun pitää hurjasti loikata ja hyökätä! Sen jälkeen sitä purraan ja potkitaan raivokkaasti! =) Joskus kyllä pääsee pikkuinen kynsi livahtamaan peiton läpi mörön kimppuun ja ai jai... Silloin kuuluu kiljahdus ja mörkö katoaa... Työkaverit ihmettelevät, kun on välillä naarmuja käsissä... Mutta -shhhh.... ei kerrota Varmalle mikä mörkö oikeasti on...

Kun olemme rauhoittuneet yöpuulle, Stella kömpii kainalooni... Hän tulee ihan kylkeen kiinni ja leipoo käpälillään vatsaa. Monesti aamullakin hän siellä vielä on ja sanoo pienellä vienolla äänellään huomenet. Varma ei malta odottaa, että saisin silmät auki. Hän tulee ihan korvaan kiinni kehräämään heti, kun saa pienenkin vihjeen että olen hereillä... Samantien hän menee sängyn viereen vaativasti odottamaan, että aamuleikit alkaisivat... Nuku siinä sitten pitkään...

(Pahoitteluni huonosta kuvanlaadusta jälleen kerran...)