Tänä aamuna kun heräsin, oli kainalossa tuttuun tapaan kissa... Mutta kun unen pöpperössä sitä silitin, se ei tuntunutkaan samalta, kuin aiemmin... Kainalossani nukkui STELLA! Tämä on vuoden aikana tapahtunut aiemmin vain kerran... On ollut kiva huomata, että Stella alkaa vapautumaan. Se on edelleen joskus hieman neuroottisen oloinen. Esimerkiksi jos kävelen vaikka makuuhuoneeseen päin ja Stella sattuu olemaan kulkuväylällä, se pinkoo karkuun. Ihan kuin olisin muka joskus astunut hänen päälleen. Tai sitten hän pelkää, että otan hänet syliini ja laitan vaikka niinkin inhoittavaan paikkaan, kuin kuljetuskoppaan ja sehän ei tiedä kuin näyttelyyn tai eläinlääkäriin menoa Stellan mielestä.

Ystäväni Tiina kävi kyläilemässä jokin aika sitten ja hänen sohvalla istuskellessaan Stella kipusi syliin ja jäi siihen makoilemaan. Eipä ole tuollaistakaan ennen sattunut. Stella on aina hyvin varautunut vieraita kohtaan.

Päätinkin, ettei juuri nyt ole sopiva aika pennulle. Antaa Stellan nyt elää rauhassa totutuissa kuvioissaan. Pelkään, etä se vetäytyisi takaisin kuoreensa, jos nyt tulisi uusi vauva kuvioita hämmentämään.

Stellalla on muuten ihana tapa tervehtiä, kun tulen kotiin. Se alkaa välittömästi kiehnätä ja kehrätä ja silloin se pitää ihan erityistä ääntä. Se ei naukaise, vaan päästää ovelan "mäh" äänen. Stellalla on aina paljon asioita kerrottavanaan. Sitten hänellä on tapana heittäytyä selälleen lattialle ja kerjätä rapsutuksia vatsaansa, kuin koira. Kuulemma kissa siten osoittaa täyttä luottamusta, paljastaessaan aran kohdan. Siitä luottamuksen osoituksesta onkin syytä olla ylpeä!

Tässä vielä loppuun uusia kuvia